Taekwondo lajina

Taekwondon osa-alueet ja filosofia

© Jarkko Mäkinen (teksti päivitetty syyskuussa 2013)

1) Taekwondo on fyysistä harjoitusta, joka vaikuttaa myönteisesti niin nuorten kasvuun ja kehitykseen kuin aikuisten terveyden ja kunnon ylläpitämiseen. Taekwondon tekniikat on suunniteltu harjoittamaan vartalon kaikkien osien hallintaa, kohentamaan ryhtiä ja edistämään nivelten liikkuvuutta. Taekwondon harjoitteleminen auttaa myös liiallisen stressin purkamiseen, koska ihminen voi keskittyä pelkästään fyysiseen tekemiseen ilman huolia.

(2) Taekwondo on kamppailulaji, joka opettaa voittamaan vastustajan pelkillä käsillä ja jaloilla. Erityispiirteenä taekwondon taistelutekniikoissa ovat voimakkaat potkutekniikat; ne voivat kehittyä niin tehokkaiksi, että vastustaja voitetaan yhdellä ainoalla potkulla. Kuitenkin tavoitteena on välttää taistelua viimeiseen asti ja välittää ympärille oikeudenmukaisuutta ja rauhaa.

(3) Taekwondo on myös urheilulaji. Sen suosion takaavat kehittyneet ottelusäännöt ja turvalliset suojukset. Se tarjoaa sopivan sarjan sekä naisille että miehille kokoon katsomatta. Taekwondo tarjoaa erityisen vauhdikasta ja monipuolista katseltavaa kaikille kamppailu-urheilusta kiinnostuneille.

(4) Taekwondo toimii parhaimmillaan fyysisenä kasvatuksena. Tällöin fyysisen harjoittelun erottamattomana osana on henkisten arvojen tavoitteleminen (do). Oppilaiden tulee esimerkiksi sisäistää tekniikan toimivuuden lisäksi sen käytön moraaliset rajoitukset. Taekwondo-spirit välittyy tekniikkaharjoituksen kautta oppilaille rauhantahtoisuutena ja peräänan

Poomse

Poomset ovat liikesarjoja, joiden avulla taekwondo-oppilaat voivat yksinään harjoitella kamppailua kuviteltuja vastustajia vastaan. Teknisen opetuksen lisäksi poomset tarjoavat mahdollisuuden filosofiseen kasvuun, sillä jokaisen liikesarjan liikkeet ja suunnat kuvastavat jotakin luontoon tai ihmisen ominaisuuksiin liittyvää asiaa. Poomse-harjoittelussa on hyvin tärkeää edetä askel kerrallaan, jotta kunkin poomsen merkitys avautuu ennen siirtymistä vaikeampaan.

Kjorogii

Kjorogii on vastustajan kanssa käytävää ottelua. Se voi olla ennalta määrättyä, kuten hanbon ja sambon kjorogii, tai sitten täysin vapaata. Vapaa ottelu on yksi vaativimmista taekwondon osa-alueista. Siinä kaksi ottelijaa kohtaa toisensa tiettyjen sääntöjen puitteissa. Ottelu vaatii hyvää teknistä osaamista, jotta molempien turvallisuus säilyisi. Ottelijalla pitää olla taitoa soveltaa oppimiaan tekniikoita vastustajan toiminnan mukaisesti. Hyödyllisiä ottelussa tarvittavia ominaisuuksia ovat mm. nopeus, kestävyys, voima, taktinen ymmärrys ja rohkeus. Korean kielessä vapaata ottelua kutsutaan nimellä "Chayu Kjorogii". Erityisesti kilpailuissa käytävää olympiataekwondoa voidaan kutsua nimellä "Shihap Kjorogii". Siinä ottelijat käyttävät seuraavia suojuksia: pääsuoja, rintapanssari, sääri- ja käsivarsisuojat sekä alasuoja. Kilpailuissa toista kilpailijaa kutsutaan nimellä Chong ja toista nimellä Hong. Ottelua ohjaa keskustuomari. Pisteitä antavat kolme pistetuomaria.

Hosinsul

Hosinsul eli pehmeät itsepuolustustekniikat kuuluu olennaisesti taekwondoon sen kovien torjuntojen ja vastaiskujen lisäksi. Hosinsul-taidot mahdollistavat puolustautumisen vahingoittamatta vastustajaa pahasti. Niiden harjoitteleminen on suotavaa sekä oman turvallisuuden, moraalisten seikkojen että Suomen lain kannalta. Hosinsulin toimiminen riippuu kolmesta keskeisestä tekijästä. Ensin on kyettävä reagoimaan riittävän ajoissa ja oikealla tavalla. On säilytettävä harkintakyky ja taistelutahto. Toiseksi on pysyttävä tasapainossa. Taekwondotekniikat toimivat parhaiten pystyasennossa, pystystä on lisäksi helpoin suojata itseään ja juosta karkuun tarvittaessa. Vasta näiden perusasioiden jälkeen tulee kysymykseen tekniikoiden tekeminen. Tekniikoiden on oltava riittävän yksinkertaisia, nopeita ja tehokkaita, jotta ne toimisivat epäedullisissakin olosuhteissa.

Kyukpa

Kyukpa eli murskaus on menetelmä, jolla taekwondo-oppilas voi testata tekniikoidensa voimakkuutta ja mielensä hallintaa. Sopivia materiaaleja ovat laudat ja erilaiset tiilet. Yleisimmät murskauksessa käytettävät vartalon osat ovat nyrkki, kämmensyrjä, jalkasyrjä, päkiä tai kantapää. Käytettävä kohta pitää olla kestävä, jotta murskaus ei aiheuta loukkaantumista. Murskausta harjoiteltaessa osumakohtaa voi valmistaa "rustottamalla" eli tekemällä sillä runsaasti osumia koviin pintoihin. Murskauksen onnistuminen riippuu tekniikan nopeudesta, voimakkuudesta ja voiman oikeasta suuntaamisesta (focus of power). Vaikka isku olisi kuinka nopea ja voimakas, murskaus ei onnistu, ellei voimaa osata suunnata hajoitettavan kohteen läpi. Tässä korostuu psyykkisen keskittämisen ja oikean asenteen osuus (focus of mind). Murskausta ei ole hyvä harjoitella päivittäin, sillä keho joutuu siinä tarpeettoman suureen rasitukseen. Ajoittaisena piristysruiskeena ja harjoittelun realistisuuden osoittajana se on korvaamaton apuväline. Kasvuikäisten murskausharjoittelussa pitää olla erityisen huolellinen ja painopiste on oltava ehdottomasti taitomurskauksessa eikä voimamurskauksessa.